Rauno Lipasti 09.02.02

KOMMODORI VAIHTUI

Nelivuotiskausi ylittyi

Vuodesta 1996 lähtien kerhon kommodorina toimineena ilmoitin jo vuosi sitten, että päättynyt kausi on viimeiseni. 90-luvun alussa sovittiin, että kommodori voidaan valita tehtäväänsä korkeintaan neljäksi vuodeksi peräkkäin. Nyt oli menossa jo viides vuosi. Oli aika vaihtaa kommodori. Vuosikokous valitsi uudeksi kommodoriksi hallituksen jäsenen Jaava Myllyniemen. Parhaat onnittelut!

Mielenkiintoinen kausi

Minua edeltäneen puheenjohtajan - kunniakommodori Timo Järvisen - kaudella satamamme kehittyi voimakkaasti nykyiseen laajuuteensa ja korkeaan laatuunsa.

Hyvin oleellista asiaa - lupaa ja sopimusta sataman olemassaoloon - ei kerhon hyvistä yrityksistä ja monista neuvotteluista huolimatta oltu saatu kuntoon. Alunperinhän satama aloitti toimintansa vuonna 1975 Asuntosäätiön maa- ja vesialueella. Alue siirtyi vuonna 1993 solmitun kaavoitussopimuksen mukaisesti pääosin kunnan omistukseen. Tuon vuoden jälkeen satama toimi satamasopimuksen solmimiseen saakka ilman maanomistajan - Siuntion kunnan - lupaa.

Monenlaisia malleja

Ratkaisuksi etsittin monenlaisia malleja. 80-luvulla yritettiin ratkaista sataman sijainti niin, että kapea kannas sorakuopasta merelle olisi avattu ja sorakuoppaan olisi rakennettu satama. Mikä rauhallinen laguuni siitä olisikaan tullut! Kerholla oli valmis arkkitehdin laatima luonnos. Sorakuopan pohjavesialue muodostui tulloin ainakin muodolliseksi esteeksi.

Seuraavaksi tutkittiin sataman rakentamista nykyisen merenrantauimarannan pohjoispuolelle. Sekään ajatus ei saanut kannatusta.

Omistajavaihdoksen jälkeen lähestyttiin kuntaa tavoittein tehdä kunnan ja kerhon välillä satamasopimus. Kunnan taholla pidettiin kuitenkin tärkeänä toimia yhteistyössä Asuntosäätiön kanssa. Säätiön tavoite oli osakeyhtiöpohjainen hallinto- ja omistusmalli. Siihen taas ei kerhossa löytynyt halukkuutta. Elettiin pattitilanteessa.

Kolmikannasta ratkaisu

Kunnanhallituksen ja venekerhon hallituksen jäsenenä sekä aika-ajoin kunnan ja säätiön yhteisen Störsvik-toimikunnan työhön osallistuneena olin aitiopaikalla voidakseni seurata ajatusten ja toiveiden kulkua eri tahoilla.

Satamamme käytännön ongelma on mataluus. Sataman suuren ruoppauksen maksajaa ei millään taholla löytynyt. Toisaalta kokonaisuutta tarkastellen Asuntosäätiöllä oli halukkuutta muuttaa vapaa-ajan asutukseen varattuja alueita vakituiseen asumiseen tarkoitetuksi. Kunnan taholla haluttiin ratkaista satamakysymys. Kerho puolestaan halusi hoitaa sekä käytännön että myös lupa-asiat kuntoon. Ehdotin tulloin osapuolille komikantasopimusta. Kunta muuttaa kaavoitusta, säätiö ruoppaa sataman tonttien arvonnousulla ja kerho toimii sataman ylläpitäjänä. Näitä periaatteita kolmella taholla hiomalla saatin syntymään satamasopimus vuonna 2000.

Sopimus toteutuu

Satamasopimusta toteuttaen kunta päätti vuonna 2001 kaavoituksesta säätiön ehdotusten mukaisesti. Kunta ja säätiö hankkivat satamaan tarvittavat viranomaisluvat, kerho teetti sataman yleissuunnitelman ja vihdoin marraskuussa 2002 alkaa ruoppaus.

Tieto on valtaa

Tässä kysymyksessä voidaan näin sanoa. Ratkaisussa käytettiin sellaista tietoa, jota ei ollut päätöksin kirjattu. Oli ääneen lausuttuja ajatuksia ja toiveita. Oli halua ratkaista ongelma. Oli torjuttava epärealistisia vaihtoehtoja. Oli välitettävä toiveita ja tunteitakin. Palikat piti saada muotoutumaan yhteiseen tavoitteisiin.

Kieltämättä tuli luntakin tupaan. Kunnallispolitiikan kiemurat olivat hankalia. Kielteisyys ei kuitenkaan kohdistunut sataman rakentamiseen. Liito-oraviakaan ei onneksi satamassa liidellyt. Ruoppausluvasta valitettiin aina Vaasan hallinto- oikeutta myöten.

Näin pitkäaikaisessa projektissa en ole koskaan ollut mukana. Voidaan laskea että sataman neuvottelut alkoivat jo vuonna 1974, kun Raimo Pulkkinen muutamien muiden kera alkoi etsiä satamalle paikkaa. Minulla oli ilo itse olla mukana seuraavana vuonna perustamassa kerhoamme.

Tulevaisuus turvattu

Kerhon toimintaedellytykset on pitkäaikaisen satamasopimuksen ja sen johdannaisten avulla turvattu. Marraskuun jälkeen on kerhon käsissä toiminnan laatu ja laajuus. Uskon, että kasvava harrastus veneilyä kohtaan kannustaa hyvään toimintaan.

Haluan kiittää monia kerholaisia hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa parhainta menestystä.


Takaisin